”Voikaa hyvin ja terveinä, terveisiä koko henkilöstölle!”

Nämä ovat lähes aina viimeiset sanat, kun päätän puhelun vapaaehtoisen kanssa.

He eivät nyt ole fyysisesti hoitokodilla, mutta monin eritavoin tunnen heidän läsnäolonsa. Siitähän vapaaehtoistoiminnassa on kyse, läsnäolosta. Kuinka he onnistuvat tuomaan sen tunteen poikkeusoloissakin?

Lämmin sydän ja sydämellisyys tuntuu kymmenienkin kilometrien päästä. Tiedämme myös, miltä tuntuu, kun kuulee kauniita, sydämellisiä sanoja: ihanalta, läsnä olevalta.

On paljon asioita, mitkä eivät ole akuutteja, niin silloin ne jäävät taka-alalle tai unohtuvat. Näin ei ole käynyt vapaaehtoistoiminnassa. Moni muistaa, koska on viimeksi ollut vapaaehtoisvuorossa Koivikko-kodissa. Huolehditaan ja kysytään potilastilanteesta, halutaan olla ajan tasalla. Tämän reilun vuoden aikana olen vieläkin enemmän sitä mieltä, että meille on valikoitunut aitoja, välittäviä ja ison sydämen omaavia ihmisiä.

Tietysti on konkreettisiakin asioita, joita on vapaaehtoistoiminnan ansiosta tapahtunut. On tehty uusia verhoiluja sermeihin, pihatöitä, ulkokukkia laitettu vuoden aikojen mukaan, musiikkia kuulee sisällä ja välillä ikkunan takana. On ilahdutettu hoitokodin väkeä juhlapyhiksi, leivonnaisilla ja koristeilla. Ulkoiluapua on ollut myös saatavilla.

Tällä viikolla maanantaina Riikka johtajamme tuli työhuoneeseeni suoraan potilaan ja läheisten luota. Keskustelussa oli tullut esiin toive grillijuhlista. Ilma oli aika viileä, sadetta oli luvattu moneksi päiväksi. Grilli oli vielä talviteloillaan ja osa pihakalusteistakin. Mutta kuten tiedämme, emme voi saattokodissa jäädä odottamaan hyviä kelejä, vaan nyt toimitaan heti. Eija emäntä laittoi heti makkarat seuraavan päivän kauppatilaukseen ja alkoi suunnitella salaatteja. Laitoin WhatsApp-ryhmään ”Koivikon Vapaaehtoiset” viestin, kuka tulisi hoitamaan seuraavan päivän grillijuhlat etukäteisvalmisteluineen. Heti tuli vastaus Sinikalta. ”Mä pääsen.”

Kun juhlat olivat alkamassa, potilaan puoliso kertoi, että osa vieraista tulee kauempaa ja tulevat myöhemmin. Tähän Sinikka: ”Ei ole kiire, olen täällä koko illan Teitä varten.” Ilma oli aika viileä, mutta grillijuhlat kestivät klo 20:een asti.

Ilahduttamista ja hyviä tekoja voi tehdä aina, poikkeusoloissakin. Tästä jäi hyvä mieli meille kaikille, elämänlaatutyötä parhaimmillaan. Ollaan kaukana, mutta kuitenkin lähellä, valmiina toteuttamaan upeita saattohoitokodissa tapahtuvia isoja asioita.

Sini Löyttyniemi, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, Koivikko-koti  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *